Puh: 040-123 45 67
Edistystä on hyvin vaikeaa pysäyttää, ja on kyseenalaista, voiko se koskaan olla järkevä ratkaisu. Onko tietoa, jota ihmisen ei kannattaisi saada? On kylläkin tietoa, joka tuo tuskaa, ja jonka käsittely on vaikeaa ja edellyttää sen vastaanottajalta kykyä kasvaa moraalisesti voidakseen käyttää tuota tietoa oikein. Mutta jos kieltäytyy tiedosta, samalla kieltäytyy vastuun kantamisesta.
Ihmiskunnan historiassa ei ole sellaista tietoa, teknologiaa tai kehitystä, jota ei olisi viety niin pitkälle, kuin vain pystytään. Jos nykyään on olemassa jokin sopimus tietyn tutkimuksen tai tekniikan kieltämisestä, niin löytyykö joku, joka vilpittömästi uskoo, ettei sitä tutkittaisi salaisissa laboratorioissa ympäri maailman? Jos biologiset aseet on kielletty, niin kuvitteleeko joku, että jokin suurvalta luottaisi siihen, ettei sellaista asetta kehitettäisi salaa ja käytettäisi sitä vastaan? Joten on tutkittava sitä itsekin, jotta ymmärrettäisiin uhka ja osattaisiin sitä vastaan varautua.
Näin on myös tekoälyn laita. Sen kehitys tullaan viemään juuri niin pitkälle, kuin siitä jollekulle saattaa syntyä taloudellista etua. Väistämättä.
Tekoäly on uusi työkalu, kuten höyrykone, puhelin, moottorisaha, laser, Torx-avain tai laserkarkaistu leipäveitsi. Jokainen niistä on mullistanut yhteiskuntaa ja aiheuttanut samalla kaaosta, kuolemaa ja inhimillistä kärsimystä joillekin ja tuonut hyvinvointia toisille. Jotkut näistä mainitsemistani esimerkeistä enemmän, toiset aika vähän jos ollenkaan.
Huolet tekoälyn seurauksista ja vaatimukset sen kehityksen hillitsemisestä perustuvat usein aivan oikeisiin arvioihin, mutta kohdistuvat väärään suuntaan. Jos tekoäly voi suorittaa jonkin tehtävän paremmin, edullisemmin ja luotettavammin kuin ihmiset, olisi vastuutonta vaatia esimerkiksi työllisyysnäkökulmaan perustuen, että sitä ei saisi käyttää. “Vaadimme, että tämä työtehtävä tehdään tehottomasti, kuluttaen sen tekemiseen enemmän luonnonvaroja kuin tarvitaan.”
Jos tekoäly tai koneistuminen vie työpaikkoja, ei tilannetta voi korjata vaatimalla tekoälyn kieltoa. Se johtaa vain siihen, että tässä maassa ei sitä työtä enää kannata tehdä, ja työpaikat häviävät joka tapauksessa, mutta tällä kertaa ne vievät koko yrityksen konkurssiin mennessään. Ja samalla logiikalla voidaan koko maa viedä konkurssiin ja taannuttaa se muiden omistamaksi lomaretkikohteeksi.
Ainoa oikea kohde pohdinnalle on se, mitä ihmisen kannattaa tehdä. Jos tekoälyn myötä jokin työ helpottuu niin, että vähemmällä selvitään, niin mitä vielä hyödyllisempää niillä taidoilla voidaan tehdä? Ja jos ei voida, niin ei voi muuta kuin laittaa lisää puhtia koulutukseen ja uudelleenkoulutukseen – siihen pitäisi nyt riittää rahaa, jos tekoäly oikeasti säästää niin paljon.
En yritä tässä mitenkään vähätellä tämän vaikutuksia niihin, joihin se kolahtaa. Yritän vain sanoa, että yhteiskunnallisesti ja yritysmaailmassa, kaikki yritykset kävellä jonkin uuden teknologian virran keskelle ja levittää kätensä sen pysäyttämiseksi ovat turhia. Teknologia on kuin vuodenajat ja säätilat, niitä vastaan ei voi taistella, voi vain mukautua ja oppia tulemaan toimeen uudessa maailmassa.
Enkä todellakaan sano, että lainsäätäjien ja virkamiesten pitäisi antaa asioiden vain soljua ohi. Päinvastoin, tarvitsemme entistä nopeampaa reagointia ja päätöksentekoa, mutta ei päätöksiä erilaisista kielloista, vaan siitä, miten tekoälyn tuottamaan materiaaliin pitää suhtautua eri toimialoilla. Miten copyright ja vastuukysymykset toimivat? Kenellä on vastuu automaattiohjautuvan auton onnettomuuksista? Kun robotti päättää elämän ja kuoleman kysymyksistä, lääkehoidoista? Ja jos robotti vähentää vaikkapa auto-onnettomuksia merkittävästi, mutta ne osuvat eri tilanteisiin kuin ihmisten tekemät virheet, niin miten tämä tekoälyn “trolley problem” tulisi ratkaista?
Tekoälyn kanssa ollaan nyt kuin kanootilla koskessa. Taaksepäin melova karahtaa kiveen. Ainoa keino selvitä on meloa eteenpäin, niin että saa vielä lisää vauhtia, niin että pystyy edes ohjaamaan mihin ollaan menossa. Pysähtyä ei voi. Se on kuolemaksi.