Aika

Aika on monella tapaa kriittisin resurssi, jota ihmisellä tai yrityksellä on. Ajasta sanotaan, että sitä säästetään, kulutetaan tai jopa tuhlataan. Sekunnit tulevat ja menevät kuitenkin tasaista tahtia meidän toimistamme, tai toimimattomuudestamme, riippumatta. Aikaa ei voi säästää, sitä voi vain käyttää harkitummin tai huolettomammin.

Myös monet ohjelmistosuunnittelun tehtävät liittyvät aikaan ja erityisesti sen käyttöön. Ohjelmistorobotiikka vähentää testaukseen tai yrityksen rutiineihin tarvittavaa aikaa, ja sovellusten käytettävyys ja infrastruktuurin toimivuus säästää käyttäjien aikaa ja vaivaa. Vaikka kelloa ei voi pysäyttää, voimme vapauttaa minuutteja, ellemme jopa tunteja ihmisten elämään.

Ohjelmistotyö on mielenkiintoista myös ajan näkökulmasta. Monille alan toimijoilla on yhteinen kokemus siitä, kun ajan käsitys katoaa ja saa upota johonkin sopivan haasteelliseen tehtävään. Tällä alalla voi aidosti joinakin työpäivinä sanoa, että kylläpäs aika rientää kun on hauskaa.

Ohjelmointi ei yleensä ole luonteeltaan samanlaista kuin liukuhihnatyö tehtaassa. Se muistuttaa ennemminkin käsitöitä. Ohjelmoidessa tulee pyrittyä tekemään asioita kauniisti, niin kuin kauneuden käsitteen on työn kautta oppinut ymmärtämään. Kaunista koodia on tehty välittäen, se on helposti ymmärrettävää, eikä se ole niin virhealtista kuin välinpitämättömästi tuotettu lopputuote.

Tehdessään tuota kaunista koodia tekijä tuntuu katoavan tavanomaisen ajan ulottumattomiin ja saavuttavan flow-tilan. Aika ei tunnu kulkevan sekunti sekunnilta ja työhön uppoaa kokonaan. Luova ongelmanratkaisu on kuin erilainen olemassaolon dimensio. Tuosta tilasta havahduttaa sitten lopulta jano, puhelimen soitto tai kun aivosoluista alkaa glukoosi loppumaan.

Uskon, että hyvää ajankäyttöä on vuorotella matemaattisesti etenevän kronos-ajan ja kokemuksellisten kairos-hetkien välillä. Nykyihmisen pitää suunnitella ajankäyttöään kalenterimerkintöjen ja kellon avulla. En kuitenkaan usko sen olevan ihmiselle fysiologisesti luontevaa. Siksi mielestäni meidän kannattaisikin suunnitella kalentereihimme kohtia, joissa voi upota häiriytymättömään flow-tilaan, oli se sitten koodauksen ongelmanratkaisua tai hyvän kirjan tarina.