Pienin askelin kevätaurinkoon

Toimistomme ikkunat avautuvat suoraan Triplan 9. kerroksen kattoterassille, missä auringonpaiste alkaa houkuttelemaan kevään ensimmäisiä kukkia aukeamaan. Annan itselleni surutta luvan kävellä siellä, enkä mittaa kulunutta aikaa. Kaikenlainen henkinen palautuminen työpäivän lomassa tekee aivan varmasti hyvää ja on tarpeellinen aikainvestointi.

Tämä pistää miettimään tietotekniikkatyön suhdetta muuhun maailmaan ja sen merkitystä ja motivaatiota. Onko abstrakti näyttöpäätetyöni jotenkin ristiriidassa keväisessä auringonpaisteessa kävelyn kanssa? Miten Jenkinsfilet, GitLabin CI-putki tai Pythonin dokumentaatio liittyvät vuokkojen kukintaan?

Vaikka IT-työ on usein kovin abstraktia, on se kuitenkin usein yhä merkittävämpi osa sitä tekemisen ketjua, jonka lopputuloksena on konkreettisia asioita ja enemmän auringonpaistetta ihmisille. Äskettäin lukemani Atomic Habits -kirja (James Clear) muistutti mieleen pienten askelten merkitystä. Yksi prosentti parannusta johonkin asiaan päivittäin kertyy alkuperäisestä ykkösestä 37-kertaiseksi vuoden aikana (1,01 potenssiin 365). Samalla tavoin, koska lähes kaikki nykyisessä yhteiskunnassamme on pitkän tuotantoketjun tulosta, on yksittäisen lenkin pieni parannus merkittävää, erityisesti jos kaikki lenkit pyrkivät omalta osaltaan parantamaan tasoaan.

Mutta mitä minä voin omassa työssäni tehdä? Yksi itselleni tärkeä asia on ajatella aina oman työn seuraavaa käyttäjää. Esimerkiksi ohjeiden kirjoittaminen kun asiaa ensimmäistä kertaa selvittää, auttaa dramaattisesti, kun asiaa seuraavan kerran tekee. Kuukausittain toistuvat rutiinit ovat tästä hyvä esimerkki. Eri järjestelmistä on opittava poimimaan tarvittavat raportit ja luvut. Tarvittavat ohjeet voi hyvinkin unohtaa kuukaudessa, jolloin seuraavassa kuussa on taas edessä uusi oppimistyö – paitsi jos minä tai joku muu on fiksuna laittanut askelmerkit paikoilleen silloin kun tehtävä edellisen kerran tehtiin. Ohjeiden kirjoittaminen on pieni lisävaiva nyt, mutta lyhyt muistilappu ja parannus tässä hetkessä palkitsee ensi kerralla. 

Niinpä voin vilpittömästi sanoa, että uskon omassa yrityksessäni siihen, että jokaista asiaa kannattaa aina parantaa, vaikka sen vaikutus ei tuntuisi läheltä katsottuna niin suurelta. Jos pystymme olemaan edes hiukan ennustettavampia, helpommin lähestyttäviä, ymmärrettävämmin laskuttavia tai vaikka selkeämmin kommunikoivia, olemme omalta osaltamme parantaneet pitkän tuotantoketjun lenkkejä. Tämä parannus kertautuu ja tuottaa lopulta monikymmenkertaisesti hyvinvointia.

Ja mitä se IT-konsultin asiakkaalle tarkoittaa? Hiukan vähemmän aikaa joka kuluu ihme säätöihin palaverien, laskutuksen, toimitukseen ja dokumentaation, hiukan parempaa joustavuutta kun asiakkaan tilanne muuttuu. Ja tätä kautta, ehkäpä kaikille hiukan enemmän aikaa kävellä auringonpaisteessa!

Pienin askelin kevätaurinkoon