Koodia vai ei koodia?

Low code, no code vai kenties ohjelmistorobotiikka? Erilaisia tapoja toteuttaa ohjelmistoja ilman suurta määrää koodia on monta. Nämä uudet ja modernit työkalut, joiden soveltuvuus eri käyttötarkoituksiin on kehityksen myötä laajentunut, tarjoavat hyvän mahdollisuuden toteuttaa ohjelmistoja ilman tarvetta syventyä ohjelmoinnin kiemuroihin. Niillä voidaan toteuttaa toimivia kokonaisuuksia, erityisesti jos lopputuloksen viimeistelystä voidaan hieman tinkiä. Käyttöön tarkoitettuihin sovelluksiin kun ei yleensä tarvita pikselintarkkaa komponenttien sijoittelua tai viimeisimpiä, loppuun saakka hienosäädettyjä efektianimaatioita.

Mikä näitä ratkaisuja yhdistää ja erottaa? Ero no code ja low code -ratkaisujen välillä on veteen piirretty viiva. No code -ratkaisuissa ei nimen mukaisesti tarvita ollenkaan ohjelmointia valmiiden komponenttien käyttöönoton lisäksi. Hyvin usein kuitenkin ohjelmat tarvitsevat edes jotain omaa logiikkaansa, jonka toteutamme ohjelmoimalla. Low code -ratkaisuissa käytetään vain vähäisesti koodia. Ne sopivat tilanteisiin, joissa käytettävyyden ei tarvitse olla loppuun saakka hiottu eikä käyttöliittymä tarvitse räätälöintiä. Tyypillisesti low code -ratkaisut saadaan nopeasti ja edullisesti käyttöön. Ne ovat omiaan myös kun teemme uutta tuotetta jossa on vain vähän, jos ollenkaan, integraatioita ulkoisiin rajapintoihin. Työtä helpottaa entisestään, jos rajapintojen palauttama tietorakenne on helposti käsiteltävissä.

Ohjelmistotuotannon yleisesti tiedettynä mutta kirjoittamattomana tavoitteena on ollut aina helpottaa tulevaa työtä. Olemme luoneet työkaluja, kuten kirjastoja, ohjelmointikehyksiä ja riippuvuuksia, jotta monimutkaisista asioista saataisiin tehtyä mahdollisimman helppoja. Kun monimutkaisia asioita yksinkertaistetaan ja yksinkertaisista asioista tehdään helppoja, pääsemme tilanteeseen jossa voimme toteuttaa tehtäviä ilman pitkällistä ohjelmointia. Low code -ratkaisuilla voidaan päästä riittävän hyvään ratkaisuun kun työkalut ovat valmiita ja tehtävien toteutukset riittävän yksinkertaisia.

Toisin kuin low code ja no code -ratkaisut, ohjelmistorobotiikka soveltuu tilanteisiin, jossa rakennamme lisätoiminnallisuutta jo olemassa olevaan järjestelmään tai sen ympärille. Parhaimmillaan ohjelmistorobotiikassakin keskitymme enemmän valmiiden, hyllystä otettavien komponenttien käyttöönottoon ja konfigurointiin, ja ohjelmoimme itse osia vain hyvin vähän. Koodin määrään vaikuttaa myös tehtävien järjestys. Ohjelmistorobotiikka onkin lähellä low code -ratkaisujen maailmaa, vaikka se ei olekaan aivan sen ytimessä. Sovellusten luominen helpoissa tapauksissa ei edellytä syvällistä osaamista ohjelmointikielistä, tai ohjelmoinnista noin ylipäänsä. Looginen ote tekemiseen ja ymmärrys kohdeprosessista riittävät. 

Kaiken tämän keskellä on kuitenkin hyvä muistaa, etteivät low code tai no code -ratkaisutkaan poista testauksen tarvetta. Hyvin yksinkertaisessakin sovelluksessa joka sisältää esimerkiksi muutaman näkymän, automaattitestauksen arvo nousee nopeasti esille. Kehitystyön aikaiselle ohjelmistokehityksen ymmärtämiselle tarve ei siis ole hävinnyt vaikkei itse ohjelmakoodia tarvitsekaan kirjoittaa. Väläys on kokenut kumppani sovelluskehityksessä. Vastaan mielelläni mahdollisiin lisäkysymyksiin!